Ammattiin oppiminen

Ammattitutkinto

Jos lukio on korkeakouluopintoihin suuntaava oppilaitos niin sen rinnalla on Suomessa monipuoliset ammattiopintoihin suuntautuneet koulutusmuodot. Ammatillisesta oppilaitoksesta käytetään myös nimitystä toisen asteen oppilaitos, sillä ennen sitä on peruskoulu, josta sitten edetään koko lukioon tai ammatilliseen koulutukseen. Ammatilliset oppilaitoksen tarjoavat ammatillistä peruskoulutusta ja ammatillistä lisäkoulutus. Tavallisesti oppilaitosmuotoinen ammattikoulu kestää kolme vuotta mutta tähän vaikuttaa tulevaisuudessa koulutettavaksi tulevan omat aiemmin opinnot ja peruskoulutus voi olla jatkossa, vaikka kaksi vuotta tai jopa vähemmän.

Opinnot johtavat useimmiten joko jatko-opintokelpoisuuteen tai tutkinnon suorittamiseen. Tutkinnon suorittanut on sitten hakukelpoinen ammattikorkeakouluun ja yliopistoon. Tällaisen ammatillisen peruskoulutuksen voi Suomessa suorittaa joko oppilaitosmuotoisena, oppisopimuksen kautta tai yksinkertaisesti näyttötutkintona. Varsinkin ammatti- ja erikoisammattitutkinnot suoritetaan näyttötutkintona. Osassa suomalaisia ammattiopistoja on perustutkinnon ohessa mahdollista suorittaa myös ylioppilastutkinto eli saada kaksoistutkinto, jolloin kokonaisopiskelu kestää 3-4 vuotta.

Ammatillisen koulutuksen eri alat

Ammattiopistot kouluttavat tekijöitä ja tulevia ammattilaisia eri aloille. Nämä pääalat ovat humanistinen ja kasvatusala, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala, kulttuuriala, tekniikka ja liikenne, luonnonvara ja ympäristö, sosiaali- terveys- ja liikunta-ala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala.

Ammatillisen koulutuksen historiaa

Suomessa ei ollut käytännössä minkäänlaista ammatillistä koulutusta ennen 1800-lukua. Ammatti periytyi usein isältä pojalla. Maaseudulla ei ollut ammattitaidolle määräyksiä, mutta kaupungeissa piti ammatti opiskella mestarin ohjauksessa tämän taloudessa, vähän kuin nykyajan oppisopimuskoulutus. Kisälliksi pääsi siihen aikaan noin 4-5 vuoden opiskeluiden jälkeen. Kisällinä tuli sitten toimia vähintään kolme vuotta ennen mahdollista mestarinnäytettä, jonka suoritettuaan oli mahdollista toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana, mikäli ammattikunta katsoi ja hyväksyi, että kaupungissa oli tilaa uudelle mestarille. 1800-1910 Venäjän vallan aikana elinkeinoja alettiin oikeasti edistää koulutuksen kautta. Ammattikasvatus alkoi kehittyä ja muuttua vähitellen yhteiskunnan kustantamaksi, valtion ohjaamaksi ja kontrolloimaksi koulujärjestelmäksi. 1800-luvun alkupuolella syntyivät myös ensimmäiset kauppakoulut ja tekniset koulut sekä maanviljelys ja sunnuntaikoulut.

1900-luvun kehitys

Suomen itsenäistyminen toi suomalaisilla ajatuksen suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, jota kohden alettiin tehdä töitä. Ammattikasvatuksen taustalla oli luotettavan työvoiman kouluttaminen samoin työvoiman luokittelu ja hierarkian rakentaminen olivat tärkeitä. 1920-luvulla työnantajajärjestöjen vaikutus koulutukseen oli vahvaa ja monet työnantajat itse perustivat omia ammattioppilaitoksia ja näistä kouluista lähes kaikki olivat tarkoitettu pojille. Ammattiopetuksen laajeneminen käynnistyi lopulta voimakkaasti toisen maailmansodan päätyttyä. Sotakorvaukset, jälleenrakentaminen ja kaupungistuminen kiihdyttivät suomalaisen teollisuuden ja koulutuksen ennennäkemättömään lentoon. 1950-60 luvut näkivät myös ammattiyhdistysten aktivoitumisen Suomessa aivan samalla tavalla kuin mitä tapahtui myös muualla Euroopassa. Koneellistumisen lisääntyminen 60-luvulla alkoi lisätä tieto-osaamista opetukseen ja 1970-luvulla asetettiin ammatilliselle koulutuksella tavoitteet: ammattitaito, sen ylläpitäminen ja laaja-alaistaminen. Tämä vahvistettiin lailla 1978. 1980-luku toi Suomeen nousukauden, joka jatkui aina Tsernobylin onnettomuuteen saakka ja silloin vielä vahva idänkauppa alkoi hiipua. Työttömyys oli noihin aikoihin alle kuuden prosentin ja kaikki ehti näyttää hyvältä. 1990-luvulla yli kuvioihin mukaan Euroopan Unioni ja sen koulutuspolitiikka: elinikäisen oppimisen edistäminen.