Suomalaisuus

Pronssikausi

Käsitteenä suomalaisuus ei ole niin kansainvälinen ja kuuluisa kuin kreikkalaisuus tai antiikin ajan kansat Välimerellä. Suomessa on kuitenkin ollut asutusta jo noin 10 000 vuotta, mutta Suomen ankarammat elinolosuhteet verrattuna Etelä-Eurooppaan on saanut aikaan sen, että varsinaineen suomalaisuus on päässyt kukoistamaan vasta myöhäisemmällä ajalla.

Pronssikaudelta on säilynyt esineistöä, jonka avulla tutkijat ovat voineet luoda jonkinlaisia ajatuksia siitä, minkälaista Suomessa tuolloin oli. Kaikilla Suomen sukuisilla kulttuureilla oli yhteisiä piirteitä saviastioissa ja kirveissä, mutta samanaikaisesti myös paikallisesti oli paljonkin erilaisia kulttuurivivahteita, joita syntyi ja katoasi.

Suomen kielen synty

Suomalais-ugrilaiset kielet alkoivat esiintyä pronssikaudella ja samalla Suomeen levisi myös tekstiilikeramiikkaa. Lopulta kun päästiin merovingiaikaan niin Suomeenkin oli alkanut levittäytyä metalleja, erityisesti niitä esiintyi naisten koruissa ja aseissa – samalla tuli esille, että sekä koruja että aseita kehiteltiin paikallisesti ja niissä oli huomattavan kotoperäisiä piirteitä. Suomalainen identiteetti alkoi tässä vaiheessa muodostua ja ristiretkien aikaan Suomen eri kulttuurialueet voitiin jo jakaa naisten käyttämien korujen perusteella lounaissuomalaisiin, hämäläisiin ja savolais-karjalaisiin ja näiden kolmen ryhmän muodostamiin kulttuurialueisiin. Voidaan jopa olettaa, että alueellisesti nämä toimivat jopa heimon tavoin. 1100-luvulla lounaissuomalaisten alue oli lähinnä nykyisen Turun ja Länsi-Uudenmaan alue, hämäläisten sitten pitkälti Etelä-Suomen pohjoisosat ja savolais-karjalaisten Laatokan rannat. Näistä ajoista eteenpäin suomenkieli on käynyt läpi pitkän matkan, ja mukaan on tarttunut paljon sanoja muista kielistä. Tänä päivänä käytettävistä vierasperäisistä sanoista iso osa on peräisin englannista tai ruotsista, ja nykyään sanat kuten casino online tai ankkuri ovat iskostuneet pysyväksi osaksi päivittäin käyttämäämme suomenkieltä.

Suomi vs Ruotsi

Suomella on aina ollut erikoinen suhde Ruotsiin ja se johtuu yhteisestä historiastamme. Ruotsilla kun on maayhteys Eurooppaan ollut aina lähempänä kuin Suomella, vaikka Suomikin on itäosien kautta kiinni Euroopassa, mutta kuitenkin jostain syystä kaikki kulttuurillinen kehitys on tapahtunut ensin Ruotsissa ja sitten vasta Suomessa, jopa yhä nykyään moni kehitysaskel otetaan ensin Ruotsissa, josta se saapuu Suomeen muutaman vuoden kuluttua. 1700-luvulle päästyämme Suomessakin oli jo selkeästi säätyjä, ja kiinnostus suomalaisuutta, ja omaa historiaamme kohtaan nousi esimerkiksi Turun Akatemiassa Henrik Gabriel Porthanin toimesta. Porthanin pidetään myös olleen 1800-luvulla vaikuttaneen J.V.Snellmanin innoittaja. Ruotsi valloitti Suomen maahan tehtyjen ristiretkien myötä. Uusien vallanpitäjien myötä suomalaiset Moisioiden suurtalonpojat joutuivat luopumaan asemastaan ja heidän tilansa joutuivat Ruotsin kruunun ja katolisen kirkon omistukseen. Ristiretkien yhteydessä ruotsalaisten tekemän Suomen rannikon kolonisaation seurauksena sen suomalaiset asukkaat menettivät lähtökohtaisesti kalastusoikeutensa alueella. Konflikteja tulokkaiden ja suomalaisten välille syntyi myös viljelyoikeuksista. Ruotsin kielestä tuli nopeasti aateliston ja ylemmän porvariston kieli ja myös pappien sekä oppineiden oli pakko käyttää sitä virkakielenään, tämä on säilynyt nykyaikaan saakka ja siksi Suomi on kaksikielinen maa virallisestikin. Mutta Ruotsin vallan aikaan Suomi oli vain Ruotsin itäinen provinssi eikä ruotsalaisilla oikeasti ollut hirveästi mielenkiintoa Suomea kohtaan, varsinkin kuin 1809 sota ruotsalaisten mielestä tuhosi maan ja siksi Ruotsi "luovutti" maan Venäjälle. Ruotsin vallan aika ei ollut selkeätä yhtenäistä aikaa, mutta voidaan sanoa, että suomalaiset olivat tavalla tai toisella ruotsalaisten vallan alla noin 700 vuoden ajan ja noiden vuosisatojen aikana käytiin myös monia sotia, joissa suomalaiset taistelivat Ruotsin lipun alaisuudessa.

Suomi vs Venäjä

Jos suomalaisilla on ruotsalaisia kohtaan ollut aina viharakkaussuhde ja välillä ollaan sodittukin, niin enemmän suomalaiset sotivat ruotsalaisten kanssa Euroopassa Ruotsin kuninkaan lipun alla, mutta suhde itänaapuriin on ollut vieläkin ongelmallisempi ja eläminen Venäjän vallan alla ei jotenkin tuntunut sopivan suomalaisuuteen niin hyvin kuin länsinaapurin kanssa. Venäjän alaisuudessa Suomi olikin suuriruhtinaskunta yli sadan vuoden ajan aina itsenäisyyteemme saakka. Onkin melko varmasti oletettavissa, että mikäli Venäjän vallankumouksellisilla olisi ollut todellista mielenkiintoa Suomea kohtaan, ei Venäjä olisi päästänyt Suomea itsenäistymään vuonna 1917, onneksi kuitenkin kävi näin kuin kävi ja viimeinen venäläinen hallitsijamme oli Nikolai II. Taustana tälle kaikelle oli Suomelle muotoutunut 1800-luvun loppupuoliskon itsehallinto, ja autonomia oli laajempi kuin keisari Aleksanteri I oli alun perin tarkoittanut. Suomen suuriruhtinaskunnassa väestönkasvu oli voimakasta koko 1800-luvun ajan, mutta 1900-luvun alussa kasvu hidastui. Vuonna 1810 väkiluku oli 863 000 (+185 000 henkeä Viipurin läänin liityttyä suuriruhtinaskuntaan), vuonna 1870 väestöä oli 1 770 000, vuonna 1891 väestömäärä oli 2 380 000, vuonna 1901 2 656 000, vuonna 1910 2 930 000 ja vuonna 1917 väkiluku oli 3 130 000.